Kaikki Sideways-elokuvan nähneet ovat automaattisesti viiniasiantuntijoita ja haluavat tehdä pyhiinvaellusmatkan Kalifornian viinimaille. Itselleni tämä tilaisuus avautui kesällä 2013, kun lähdin vaimon kanssa jo toista kertaa kolmen viikon roadtripille Amerikkaan. Edellisenä kesänä koluttiin itärannikkoa, tällä kerralla suuntana oli Los Angeles ja monenlaista maastoa reilun neljäntuhannen kilometrin ajomatkalla. Tähän asti parhaan lomamme (tai vähintään top-3:een päässeen) huippukohta oli muutaman päivän vierailu mahdollisesti maailman sööteimmässä pikkukaupungissa, Sonomassa.

Sonoma Valley sijaitsee vajaat sata kilometriä San Franciscosta pohjoiseen, Yhdysvaltain kuuluisimman viininviljelyalueen, Napa Valleyn, länsipuolella. Se on pohjois-Amerikan vanhinta viinialuetta ja toisin kuin snobbaileva Napa, boheemi ja helposti lähestyttävä. Hyvä tukikohta laakson tutkimiseen on Sonoman kaupunki, josta löytyy pieniä hotelleja, viininmaistelupaikkoja ja ravintoloita.

Ensikertalaisen kannattaa aloittaa laaksoon tutustuminen ohjatulla kierroksella, ja lyhyen vertailun jälkeen päädyimme hyppäämään Platypus Toursin matkaan. Ihan ilmaistahan tämä ei tietysti ollut, osallistuminen maksaa sata dollaria per nuppi ja lisäksi viinitiloilla maisteltavista viineistä maksetaan vielä erikseen. Vastineeksi saa osaavan oppaan, mielenkiintoista retkiseuraa, kevyen lounaan jonkin viinitilan picnic-paikalla ja hyvän katsauksen Sonoman tarjontaan.

Päivän aikana näimme neljä viinitilaa. Nicholson Ranch on epä-sonomalaisen tyylikäs perhetila, joka panostaa luonnonmukaisuuteen ja käsityöhön: viinien käyttämiseen tarvittava hiiva on peräisin maaperästä eikä rypäleiden siirtelyyn käytetä koneita vaan painovoimaa. Homewood puolestaan on erittäin maanläheinen ja lämminhenkinen paikka, jossa viinejä meille esitellyt Gordon oli entinen Symantecin VP, joka eläkepäiviensä piristykseksi oli muuttanut Sonomaan ja esittelee siellä nyt Homewoodin viinejä. Bartholomew Park ja Larson Family Winery täydensivät kokonaisuuden.

Ohjatusta kierroksesta valaistuneina vuokrasimme seuraavana päivänä polkupöyrät ja lähdimme tutkimaan omin toimin laaksoa. Ehdimme piipahtaa vielä muutamalla viinitilalla, söimme lähi- ja luomuruokaa myyvässä marketissa kevyen lounaan, nautimme auringosta ja totesimme Sonoman olevan paratiisi maan päällä.

Mutta niistä viineistä. Alkon halvat rieslingit eivät kuvasta valkoviinien monipuolisuutta, ja pelkkiin tanniinisiin punaviineihin keskittymällä jää moni raikkaampi zinfandel tai pinot noir helposti vieraaksi. Jos noiden muutaman Sonoman-päivän jälkeen jotain jäi päähän, niin se, että viineistä pitää osata nauttia, ja tämä tarkoittaa ennakkoluulojen kuoppaamista ja rohkeutta kokeilla. Minusta, vannoutuneesta cabernet-fanista, tuli yhtäkkiä laaja-alaisempi viininharrastaja, joka yrittää löytää yhtä täydellistä chardonneyta kuin mitä Nicholson Ranch tarjosi, yhtä makeaa myöhäisen sadon rieslingiä kuin mitä maistoimme Robledon tilalla, samalla tavalla tajunnan räjäyttävää makuyhdistelmää kuin Homewoodin merlot port valkosuklaan kanssa.

Mitä siis vastaan, jos kysyt minulta, mitä viiniä haluan?

Jotain, mitä en ole aikaisemmin maistanut. Kiitos.