14. kesäkuuta 2004

Väsyttää sikana.

Viime yönä kävin heittämässä Elinan Helsinki-Vantaan lentoasemalle aloittamaan omaa matkaansa. Paluumatkalla kuuntelin, kuinka Englanti oli hilkulla ottaa voiton Ranskasta ja kuinka Kokoomus voitti europarlamenttivaalit, mutta kotiin päästyäni pääsin tv-kuvan välityksellä todistamaan Ranskan jalkapallomahtia. Valitettavasti Kokoomus voitti myös telkkarissa.

Yritin sitkeästi tehdä lopun yhdestä yöpöytäkirjaprojektista, ja sainkin luettua Ilkka Remeksen Poron syleilyä (saattoi olla myös pedon, mutta yleisestihän poro on parasta) viimeiselle neljännekselle. Sitten suomalainen sisu petti ja jouduin sammuttamaan valot vähän yhden jälkeen. Mikä olikin hyvä, sillä olin pannut kellot (2kpl) herättämään klo 4:45.

Neuroottinen suhtautumiseni kaikkeen tekniseen ei ota vanhetessani ainakaan laantuakseen.

***

Nyt kuitenkin istun väsyneenä ja aavistuksen verran huonovointisena Tampere-Pirkkala International Airportin lähtöaulan portti numero kolmen edessä ja odotan koneeseennousun aloittamista. Scandinavian ja Star Alliance valitsivat Singaporen-matkani meno-osuudeksi lähes suorimman mahdollisen reitin Kööpenhaminan ja Manchesterin kautta. Manchesterista saatan ostaa itselleni United-pelipaidan, mutta Tanskassa ei ole minulle enää mitään.

***

Hops, ja sitten istunkin jo koneessa. Edessä vajaan kahden tunnin hyppäys Kööpenhaminaan. Vaikka kesäkuu on jo pitkällä, näyttää lähes täydessä koneessa olevan paljon työmatkailijoita. Onkin outoa ja vapauttavaa, kun oma matka on puhtaasti loma. Koneeseen kävellessä ihmettelin, mistä tämä kevyt olo kumpuaa. Vastaus on aika yksinkertainen: tavallisuudesta poiketen olen matkassa ilman läppäriäni.

Tuleepa harjoiteltua käsinkirjoitusta. Saako tästä kukaan mitään selvää? Jaa saa vai? Kiva.

Potkurit pyörivät jo ja painokkaasti puhuva tätiääni saneli turvaohjeita kaiuttimista. Täältä tullaan, Tanskanmaa!

***

07:08 (Tanskan aikaa) Kone on aloittanut näköjään laskeutumisen. Tunnelma matkustamossa on melkoisen uninen, itse torkahdin jossain välissä ehkä vartiksi, moni muu näyttää onnistuneen vetämään pidempiäkin hirsiä.

Matkailu avartaa: en muistakaan aiemmin lentäneeni de Havillandin Q400:lla, joka SAS:n lehden mukaan tarjoaa luotettavuutta, mukavuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Vau. Kone mikä kone, lyhyillä lennoilla oikeastaan ihan sama.

Lehdessä mainittiin Kuala Lumpuriin juuri valmistunut maailman suurin hotelli, First World Hotel, jonne voi majoittua 12000 ihmistä ja jonka sisältä löytyy jopa teemapuisto. Hotellissa voi vierailla vaikka Eiffel-tornilla ja tehdä kiertoajelun Venetsian kanaaleissa tai kokeilla laskuvarjohyppysimulaattoria. Ehkä olisi pitänyt varata enemmän aikaa Kuala Lumpuriin. Vaikka voihan sinne tietysti mennä käymään toistekin. Kun nyt pääsisi ensin edes Singaporeen saakka.

***

Mielenkiintoinen detalji check-in-tiskiltä: täti katseli yhden vuoden passiani ja mietti, miten tuohon suhtaudutaan Singaporessa. Räpläsi aikansa tietokonetta ja totesi, että eipä täällä mitään sanota. Taas uudenlaista huolenaihetta tästäkin. Jatkossa täytyy muistaa tarkistaa kohdemaista seuraavat asiat:

• kuinka kauan passi on voimassa matkan jälkeen
• haittaako jokin passissa oleva leima (Israel!) maahan pääsyä
• kelpaako vuoden passi

Mitähän muita mahdollisia ongelmia passien kanssa voi syntyä?

Töyssyinen laskeutuminen ja Tanskassa ollaan. Ja sitten jo seuraavaan koneeseen.

Mukava puoli tässä Star Alliancella matkustamisessa on se, että saman allianssin koneet pyritään pitämään suhteellisen lähellä toisiaan. Nytkään ei tarvinnut juosta lentokentä päästä toiseen (joka on täällä pitkä matka), vaan siirtyminen oli vain pari portinväliä. Siinä matkalla tosin poistuin Schengenin alueelta, joten jouduin passintarkastukseen.

Ihme otuksia nuo britit, haraavat kaikessa EU:ta vastaan. Ei ihmekään että amerikkalaiset pitävät Britanniaa 51. osavaltiona.

Toinen kuriositeetti: aika iso osa Kööpenhaminan lennolla olleista jatkoi tähän samaan koneeseen. Mitä Manchesterissa on sellaista, että joku haluaa Mansesta sinne mennä?

Tieto lomastani ei ole tavoittanut aivan kaikkia: yksi tyyppi jo yritti soittaa. Kello oli 8:45 Suomen aikaa. Oli varmaan jotain tärkeää. En kuitenkaan jaksanu vastata, vaikka kiinnosti ihan pirusti...

***

09:55 (Manchesterin aikaa) Herranjumala mikä kenttä!

Oli kivaa kaivaa tämän viimeisen osuuden lippu esille vaihtoa varten ja huomata, että boarding-ajaksi on merkitty 09:00, kun kello oli jo 9:15 ja kone Köpiksestä oli vasta aloittamassa lähestymistä.

Kentälle päästyäni aloin etsiä seuraavan lennon lähtöporttia, mutta ainoa edes hiukan lupaava kyltti oli "Transfer", jonka opastamana kuljin ahtaita käytäviä pitkin päätyen lopulta pieneen huoneeseen, jossa iso joukko ihmisiä nojaili tiskiin, jonka toisella puolella ei näkynyt yhtään virkailijaa. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että huoneessa oli neljä monitoria, mutta väijyin niitä jonkin aikaa, en nähnyt yhdessäkään lentoni numeroa tai tekstiä "Singapore".

Joku brittimies hermostui myös odotteluun, ja lähti palailemaan tulosuuntaan, jossa käytävä haarautui myös saapumishalliin. Tietenkään saapumishalli ei näyttänyt yhtään paremmalta, pikemminkin päinvastoin. Niinpä lähdin luovimaan ihmisvilinän halki ja No Entry -kylttien kielloista huolimatta sinne Transit-komeroon, josta pääsi turvatarkastuksen läpi muihin terminaaleihin.

Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, ei Singaporen lento lähtenyt edes samasta terminaalirakennuksesta, vaan siirtymiseen täytyi käyttää bussia, jota täytyi luonnollisesti odottaa jokunen tovi.

Kun lopulta pääsin oikeaan terminaaliin ja aloin hölkätä portille, huomasin, että siellähän henkilökunta jo vartoilee kärsimättömän oloisena. No, hymyilevä naisvirkailija joutui vielä syöttämään passitietoni järjestelmään, joten uskoisin aiheuttaneeni juuri niin paljon viivytystä ja häslinkiä kuin aktiivisesti yrittämättä on mahdollista.

Kaksitoista ja puoli tuntia matka-aikaa jäljellä. En tiedä, kumpi vaivaa enemmän, nälkä vai väsymys. Toivottavasti kumpaankin puutteeseen saa vähän paikkausta lennon aikana. Ainakin kone vaikuttaa mukavalta. Riviä kohden tässä on vain yhdeksän istuinta, Finnairilla taitaa samassa tilassa olla yksitoista. Jalkatilaa ei ole ihan niin paljon enemmän kuin kuvittelin, mutta ainakaan polvet eivät osu edessäolevaan istuimeen. Ehkä tämän matkan nyt jotenkuten kestää.