Tällä tekstillä yritin vakuuttaa KonsoliFINin ylläpitoa, että pystyisin kirjoittamaan peliarvosteluja. Jostain syystä kuitenkin sain paikan.

Pallo jalassa katuja valloittamaan

Kiva päästä potkimaan

EA Sports BIG tunnetaan äärimmäisen vauhdikkaista urheilurymistelyistä, kuten supersuositusta SSX-lumilautailusarjasta sekä katupalloilulle omistetuista NFL- ja NBA Street  -peleistä. Tämän kevään uutuuksiin kuuluu kuningas jalkapallon katuversio, joka päästää pelaajan tutustumaan muun muassa New Yorkin, Sao Paolon ja Marseillen takapihojen asfalttikenttiin maailmanluokan futistähtien seurassa.

Lajina jalkapallo on niin hyvin kaduille sopiva, että olikin vain ajan kysymys, koska Street-sarjaa laajennettaisiin käsittämään myös tämä joka pojan nuoruuden ykköslaji. Vihreän veran shakista poiketen katupalloilussa taktiikaksi riittää ”pallo maalille ja siitä sisään”, ja henkilökohtaiselle taidolle on paljon enemmän kysyntää, sillä liikkumatilaa on vähemmän kuin Stockmannin hullujen päivien avausruuhkassa. Joukkueisiin kuuluu vain kolme pelaajaa sekä maalivahti, mutta seiniä voi käyttää vastustajaa ohitettaessa viidentenä pelaajana, jonka kautta voi heittää näppärän syötön itselle.

”This is where football started, it started on the street!”

Kenellekään ei varmaan näinä maailmanaikoina tule yllätyksenä, että EA Sportsin brändin alla kulkeva peli on audiovisuaalisesti hiottu kokonaisuus. Kentät eroavat sekä ulkoasultaan että äänimaailmaltaan, esimerkiksi New Yorkissa palloillessa pelikentän ohi kaahaavat välillä piipaa-autot pillit ulvoen, Brasiliassa taas hiekkakenttää ympäröi slummikylä. Taustamusiikiksi on valittu jumputtavaa ragga-hiphoppia ja espanjalais-portugalilais-vaikutteisia samba-rumba-bueno-rillutuksia. Kaiken kruunaa harvinaisen ärsyttävä jamaikalais-aksentilla meuhkaava kommentaattori, joka ei juurikaan kommentoi pelin tapahtumia, vaan heittelee toistuvasti samoja fraaseja pelistä toiseen.

Katufutiksessahan ei tarvita tuomareita, mutta lääkärille olisi käyttöä. Rappaamisesta ei rankaista, joten takaapäin sukille syöksyminen on ihan suositeltava tapa riistää pallo vastustajalta. Kun Pro Evolution Soccerin hillitystä käytöksestä on opittu irti, tullaan joka tilanteeseen napit edellä. Paitsi silloin kun vastustaja tekee kikan.

FIFA Street kun on toteutettu niin, että kikkojen tekemiseen ei tarvitse osata muuta kuin vääntää oikeaa tattia johonkin suuntaan. Kun kahdeksaan peruskikkaan on kyllästytty, niin kokonaan uusi maailma aukeaa L1-napin avulla. Käytettävissä on siis kuusitoista kikkaa, jotka onnistuvat aina. Paitsi silloin kun omakin pelaaja menee kahville ja lähtee juoksemaan jonnekin aivan muualle kuin minne juuri pallon potkaisi – mikä tapahtuu hiukan useammin kuin harvoin.

Pelattavuus on onnistuttu siis sössimään mestarillisella tavalla: syöttää voi maata pitkin tai ilmassa, mutta syötön kohde valitaan ilmeisesti jollain satunnaisalgoritmilla, joten kun yrittää heittää näppärän poikkipallon maalin tolpalla odottavalle kaverille, huomaakin yhtäkkiä pallon liitelevän omassa päässä seisoskelevalle jepelle. Vaikka eipä se poikkisyöttökään olisi mitään auttanut, sillä maalivahdit ovat tässä pelissä jotain jumalan ja voimakentän väliltä: maalintekoon ei vaikuta taito tai voima, ainoastaan säkä.

Rivaldo on paperia

Yksinpelin ”Rule the Streets” –moodi on eräänlainen uratila, jossa rakennetaan omaa joukkuetta, kurmootetaan muita ja yritetään houkutella staroja omaan jengiin vetämällä näiden joukkueita turpaan pelikentillä. Pelit pelataan aina viiteen maaliin, ja hyvästä suorituksesta saa sekä taitopisteitä että rispektiä. Taitopisteillä voi kehittää omaa pelaajaa, mutta joukkuekaverit eivät parane muuta kuin dumppaamalla ja parempaan vaihtamalla. Zidane kun on luuseri ja luuserina pysyy, mutta onneksi maailma on täynnä parempia keskikentän pelinrakentajia.

Kun taitopisteitä on kerätty tarpeeksi, voi joukkueensa viedä kilpailemaan erilaisista kannuista. Jokaisessa kaupungissa on oma mestaruusturneensa, jossa paikalliset joukkueet kähyävät paremmuudesta cup-muodossa. Näissä otteluissa pelataan kaksi kolmeminuuttista erää (paitsi finaalissa viisiminuuttisia), ja voittaja pääsee jatkoon. Finaalin voittaja saa viedä pytyn kotiin ja yleensä kaupunki onkin tässä vaiheessa koluttu läpi, mutta ei se haittaa, koska yhden cupin voitettuaan pelaaja saa uuden kaupungin temmellyskentäksi.

Yksinkertaista, hauskaa, ja pitemmän päälle poskettoman puuduttavaa. Tässä pelissä jotakuinkin kaikki opittavissa oleva on koettu ennen kolmatta matsia. Oman pelimiehen arvojen parantaminen jaksaa viehättää aikansa, mutta vähänkään aktiivisemmalla tahkoamisella FIFA Street jää pölyttymään viikon sisään ostopäivästä.

Pallo hukassa?

Onko FIFA Street sitten huono peli? Ei oikeastaan. Kontrollien tarkkuus on kuin yrittäisi ohjata humalaista norsua keitetyllä spagetilla ja pelin anti on nähty kokonaisuudessaan puolen tunnin pelaamisen jälkeen, mutta jalkapallo on kuitenkin aina jalkapalloa ja kikat on hauskasti animoitu. Kaveriporukalla tätä on huba pelata muutaman oluen jälkeen (”putkista meni!”), kunhan hyväksyy sen tosiasian että taidolla on tässä pelissä käyttöä vähemmän kuin intiaanipokerissa.

Kaiken kaikkiaan siis peli, jossa on paljon parantamisen varaa, mutta hyvä ensimmäinen yritys joka tapauksessa. Jos BIG vain osaa oppia virheistään, niin ensi vuoden version voikin jo hankkia ilman että tarvitsee katua.